Yhdistyksen jäsenlehden tai asiakaslehden taittaja törmää sivunumeroihin yleensä vasta, kun painotalo palauttaa aineiston tai vedoksessa jokin sivu on väärällä puolella aukeamaa. Tämä artikkeli käy läpi lehden taiton säännöt, jotka liittyvät sivunumeroihin: miksi parittomat sivut ovat aina oikealla, miksi sivumäärän pitää olla neljällä jaollinen ja mihin kohtaan sivunumero kannattaa sijoittaa. Kun perusasiat ovat kunnossa, aineisto menee painoon ilman korjauskierroksia eikä aikataulu veny.
Säännöt ovat samat, tehtiinpä 16-sivuinen kunnantiedote Ylivieskassa tai 84-sivuinen aikakauslehti rotaatiossa. Ne johtuvat siitä, miten painoarkki taitetaan ja sidotaan. Kyse ei siis ole makuasiasta.
Parittomat oikealla, parilliset vasemmalla
Lehden ensimmäinen sivu on aina oikeanpuoleinen sivu. Tästä seuraa, että parittomat sivunumerot ovat oikealla ja parilliset vasemmalla. Aukeama muodostuu aina parillisesta ja sitä seuraavasta parittomasta sivusta, esimerkiksi 2–3, 14–15 tai 30–31.
Säännöllä on käytännön merkitystä. Jos artikkelin avauskuva on suunniteltu levittymään aukeaman yli, se toimii vain parillinen–pariton-parissa. Kokenut taittaja tarkistaa jo sivukarttaa laatiessaan, että aukeamakuvat ja kahden sivun ilmoitukset osuvat oikeisiin kohtiin.
Adobe InDesignissa tämä hoituu automaattisesti, kun dokumentissa on ”Facing Pages” -asetus päällä ja numerointi alkaa parittomasta luvusta. Ohjelman peruskäyttöön pääsee alkuun InDesign-taiton aloittajan oppaan avulla.
Sivumäärä ja neljällä jakaminen lehden taitossa
Lehden taiton tärkein sääntö on tämä: sivumäärän on oltava neljällä jaollinen. Yksi taitettu paperiarkki tuottaa neljä sivua, joten 22-sivuista nidottua lehteä ei voi tehdä. Vaihtoehdot ovat 20 tai 24 sivua.
Offset-painossa sidosyksiköt ovat vielä suurempia. Arkkioffsetissa B1-koneella A4-lehden painoarkista syntyy tyypillisesti 16 sivua, joten taloudellisimmat sivumäärät ovat 16, 32 ja 48. Esimerkiksi 36-sivuinen lehti vaatii kaksi 16 sivun arkkia ja yhden 4 sivun arkin. Pieni lisäarkki on suhteessa kallis, koska se tarvitsee omat painolevyt ja ajon.
Digipainossa sivumäärä on joustavampi. Siellä hinta nousee lähes lineaarisesti sivujen mukana. Kun 500 kappaleen A4-lehteen lisätään neljä sivua, hinta nousee suuntaa-antavasti 80–150 €. Offsetissa 5000 kappaleen painoksessa hyppy 32:sta 36 sivuun voi maksaa enemmän kuin hyppy 36:sta 48 sivuun. Sivumäärän vaikutusta kustannuksiin käsitellään tarkemmin artikkelissa lehden painatuksen aikataulu ja kustannus.
Kansi ja sivunumerointi – lasketaanko mukaan?
Tähän liittyy yleinen väärinkäsitys. Moni luulee, että kansi on sivumäärästä erillinen asia ja että sisäsivujen numerointi alkaa aina ykkösestä. Todellisuudessa kaikki riippuu siitä, onko lehti itsekantinen vai erilliskantinen.
Itsekantisessa lehdessä kansi painetaan samalle paperille kuin sisäsivut. Silloin kansi on sivu 1, kannen sisäpuoli sivu 2 ja takakansi viimeinen sivu. Tällainen lehti on 32-sivuinen, ja ensimmäinen näkyvä sivunumero on usein 3.
Erilliskantisessa lehdessä kansi painetaan paksummalle paperille, esimerkiksi 250 g/m² päällystetylle kartongille, kun sisäsivut ovat 115 g/m². Painotalot merkitsevät tällaisen lehden muotoon 32+4, eli 32 sisäsivua ja neljä kansisivua. Kansisivuja kutsutaan nimillä kansi 1, 2, 3 ja 4. Sisäsivujen numerointi alkaa silloin yleensä ykkösestä, mutta osa kustantajista jatkaa numerointia kannesta. Painotalolle on kerrottava selvästi, kumpaa käytäntöä noudatetaan.
Rajatapaus on 8–12 sivun tiedote, jossa kansi on yhtä ohutta paperia kuin sisäsivut. Siinä sivunumeroa ei yleensä merkitä kanteen ollenkaan, vaikka kansi lasketaan sivuksi 1.
Sivunumeron sijainti ja typografia
Sivunumero sijoitetaan lähes aina sivun ulkoreunaan eli vasemmalla sivulla vasempaan ja oikealla sivulla oikeaan alakulmaan tai yläkulmaan. Sisämarginaaliin eli selän puolelle sijoitettu numero katoaa taitteeseen, erityisesti liimasidotussa lehdessä.
Numeron pitää olla vähintään 5 mm, mieluummin 8–10 mm päässä leikkuulinjasta. Leikkuussa syntyy tyypillisesti ±1 mm heittoa, ja nidotussa lehdessä sisimpien arkkien reuna siirtyy ulospäin. Tätä ilmiötä kutsutaan nimellä creep, ja 64-sivuisessa lehdessä se voi olla 1–2 mm. Liian lähelle reunaa sijoitettu sivunumero leikkautuu keskiaukeamalla puoliksi pois.
Aikakauslehdissä numeron viereen lisätään usein lehden nimi ja numero, esimerkiksi ”Jäsenlehti 3/2026”. Tätä kutsutaan palstapääksi tai sivupääksi. Kirjasinkoko on tyypillisesti 7–9 pt. Sivunumeron pitää erottua tekstistä, mutta se ei saa kilpailla otsikoiden kanssa.
Milloin sivunumero jätetään pois
Kaikkiin sivuihin ei merkitä numeroa. Koko sivun ilmoituksessa, reunoihin asti ulottuvassa kuvasivussa ja kannessa numero yleensä jätetään pois. Sivu kuitenkin lasketaan numeroinnissa mukaan, joten numerosarja jatkuu katkeamatta.
Ammattilainen tekee tätä varten erillisen mallisivun ilman sivunumeroa. Näin numerointi pysyy automaattisena, eikä kenenkään tarvitse poistaa numeroa käsin, mikä usein unohtuu viimeisellä korjauskierroksella.
Yleisimmät virheet sivunumeroinnissa
Painotalot näkevät samat virheet uudelleen ja uudelleen. Tavallisimpia ovat nämä:
Käsin kirjoitetut sivunumerot. Kun juttujärjestystä muutetaan viime hetkellä, käsin kirjoitetut numerot jäävät väärään järjestykseen. InDesignissa käytetään aina automaattista sivunumeromerkkiä (Current Page Number) mallisivulla.
Sisällysluettelo ei vastaa sivuja. Kun lehteen lisätään ilmoitusaukeama, jutut siirtyvät kahdella sivulla eteenpäin. Sisällysluettelo tarkistetaan viimeisenä ennen PDF:n vientiä.
PDF aukeamina. Painotalo tarvitsee yleensä yksittäiset sivut oikeassa järjestyksessä, bleed-alueineen, CMYK-väreissä. Painotalo hoitaa sivujen asettelun painoarkille itse. Aukeamina viety PDF voi vaatia painotalolla lisätyötä, josta laskutetaan 30–80 €.
Vähän harvinaisempi mutta kallis virhe on aloittaa dokumentti vasemmalta sivulta. Silloin koko lehden parilliset ja parittomat sivut vaihtavat puolta, ja aukeamakuvat hajoavat keskeltä.
Painotalon ja taittajan työnjako
Taitto ja graafinen suunnittelu tehdään yleensä mainostoimistossa, freelancer-graafikon luona tai lehden omassa toimituksessa. Painotalo ei suunnittele lehteä, vaan se tarkistaa aineiston ja painaa sen. Monet painotalot, kuten Grano, PunaMusta ja Hansaprint, tarkistavat PDF:t esitarkastusjärjestelmällä. Järjestelmä huomaa puuttuvat sivut ja väärän sivumäärän, mutta väärässä kohdassa olevaa sivunumeroa se ei välttämättä huomaa.
Painettujen lehtien määrä on Suomessa pudonnut selvästi 2010-luvulta lähtien. Pienet jäsen- ja asiakaslehdet ovat siirtyneet yhä useammin digipainoon, jossa 300–1000 kappaleen painokset ovat kannattavia. Sivunumeroinnin säännöt eivät kuitenkaan muutu painomenetelmän mukana. Sama logiikka pätee myös esitteen taittoon ja sivumäärään.
UKK
Voiko lehdessä olla 18 sivua?
Nidottuna ei voi, koska sivumäärän on oltava neljällä jaollinen. Vaihtoehdot ovat 16 tai 20 sivua. Liimasidottuna teknisesti kahdella jaollinen sivumäärä on mahdollinen, mutta painotalot suosivat silloinkin neljällä tai kahdeksalla jaollisia määriä.
Mistä sivusta lehden sivunumerointi alkaa?
Itsekantisessa lehdessä kansi on sivu 1. Erilliskantisessa lehdessä (esim. 32+4) sisäsivujen numerointi alkaa tavallisesti ensimmäisestä sisäsivusta. Käytäntö kerrotaan painotalolle tarjouspyynnössä.
Pitääkö jokaisella sivulla olla sivunumero?
Ei tarvitse. Kannesta, koko sivun ilmoituksista ja reunoihin asti ulottuvista kuvasivuista numero jätetään yleensä pois, mutta ne lasketaan numerointiin mukaan.
Yhteenveto
Sivunumerointi on lehden taiton pienin mutta armottomin yksityiskohta. Parittomat sivut ovat oikealla, sivumäärä on neljällä jaollinen, numero sijoitetaan ulkoreunaan turvallisen matkan päähän leikkuusta, ja numerointi hoidetaan automaattisesti mallisivulla.
Sivukartta kannattaa tehdä paperille tai taulukkoon ennen taiton aloittamista. Siihen merkitään aukeamat, ilmoitukset ja kansisivut. Kun kartta on sovittu painotalon kanssa jo tarjousvaiheessa, painoon lähtevä PDF on oikein ensimmäisellä kerralla.